Luostari tuli kylään

– muistoja rinnakkaiselon ja maanviljelyksen vaiheista Heinävedellä

Työskentelin kesällä 2024 Valamon residenssissä yhteisötaiteilijana.

Minut valittiin Valamon ystävien Jokapäiväinen leipämme -hankkeen yhteisötaiteilijaksi avoimen haun pohjalta. Hanke antoi raamit residenssityöskentelylle: tavoitteena oli herättää keskusteluja ja synnyttää kohtaamisia Valamon ja ympäröivän maaseudun maanviljelyksen historiasta, ja tavoittaa erityisesti ikäihmisiä.

Oli huikeaa päästä tutustumaan itselle täysin uuteen paikkaan ja kulttuuriin, joka luostarin ympärille on vuosikymmenten saatossa kehittynyt.

Työskentelyni lähti nollasta: paikkaan ja sen historiaan perehtymisestä. Sain oppaakseni Elsi Takalan, joka on julkaissut tietokirjan Valamon maanviljelyksestä, ja Elsistä oli valtava tuki prosessissa. Kontakteja etsittiin ja löydettiin, ja lopulta 15 ihmisen kanssa käydyistä keskusteluista muodostui kokonaisuus, joka tuli esille loppukesällä rakentamassani näyttelyssä Luostari tuli kylään – muistoja rinnakkaiselon ja maanviljelyksen vaiheista Heinävedellä.

Näyttelymuoto valikoitui haastattelujen julkaisutavaksi hyvin nopealla aikataululla. Aluksi tilaa työni esillepanoon ei meinannut löytyä, mutta lopulta sitä varten raivattiin Luostarialueen majoitustiloista yksi huone. Minulle tilainstallaation tekeminen oli luontevaa, ja kun aitasta löytyi joukko matka-arkkuja, osittain jo Vanhan Valamon ajoilta, näyttely rakentui kuin itsessään. Kuvien alla näyttelyseloste.